Euroopan komissio > EOV > Vaihtoehtoiset riidanratkaisukeinot > Italia

Uusin päivitys: 15-11-2007
Tulostettava versio Lisää sivu kirjanmerkkeihin

Vaihtoehtoiset riidanratkaisukeinot - Italia

EJN logo

Tämä sivu on vanhentunut. Päivityksen jälkeen sivu on saatavilla Euroopan oikeusportaalissa.


Yleiskatsaus vaihtoehtoisista riidanratkaisukeinoista on esitetty sivustolla ”Vaihtoehtoiset riidanratkaisukeinot - yleistä”.

Italiassa käytössä olevat vaihtoehtoiset riidanratkaisukeinot

Italian lainsäädännössä säädetään erilaisista riidanratkaisukeinoista. Ne voidaan kuvata pääpiirteittäin seuraavasti:

  1. sovintoratkaisu (ks. siviililain 1965 §);
  2. sovittelu: osapuolet pyytävät puolueettoman kolmannen osapuolen sovittelemaan riitaa, jotta siinä päästäisiin sovintoon;
  3. tuomioistuimessa tai tuomioistuimen ulkopuolella tapahtuva sovittelu (ks. siviiliprosessilain 183, 320 ja 322 §);
  4. välimiesmenettely vaihtoehtona tuomioistuimessa tapahtuvalle riidanratkaisulle (ks. siviiliprosessilain 806 §).

Ilman riita-asian vireillepanoa tapahtuva eli tuomioistuimen ulkopuolinen sovittelu voi perustua vapaaehtoisuuteen, jolloin valtion sääntelyä ei tarvita. Esimerkkejä tästä ovat Telecom Italian sovitteluneuvostot (Consigli di conciliazione) ja välimiesmenettely sekä pankkialan oikeusasiamies.

Muita erityislainsäädäntöön perustuvia tuomioistuimen ulkopuolisia sovittelun muotoja ovat:

  • Laki nro 108, annettu 11. toukokuuta 1990, tuomioistuimen ulkopuolisesta sovittelusta työlainsäädäntöön liittyvissä (kollektiivisissa ja hallinnollisissa) kysymyksissä edellytyksenä oikeudenkäyntien vireillepanolle irtisanomistapauksissa;
  • Laki nro 580, annettu 29. joulukuuta 1993, välimies- ja sovittelulautakuntien perustamisesta keskuskauppakamarien yhteyteen;
  • Laki nro 192, annettu 18. kesäkuuta 1998, sovittelu- ja välimiesmenettelyistä elinkeinoelämän alihankintasopimuksia koskevissa riita-asioissa;
  • Laki nro 320, annettu 2. maaliskuuta 1963, pakollisesta sovittelusta ennen oikeustoimien vireillepanoa maatalouteen liittyvissä asioissa.

Tuomioistuinsovittelun muodot ovat seuraavat:

  • Siviiliprosessilain 185 §:ssä säädetään vaihtoehtoisesta sovitteluyrityksestä, joka voidaan uusia oikeudenkäynnin yhteydessä (tuomari voi yrittää tätä osapuolten ensimmäisen tuomioistuinesiintymisen yhteydessä ”mikäli asian luonne sen sallii”, ks. siviiliprosessilain 183 §). Pyrkiessään sovittelemaan osapuolten välistä riitaa tuomari ei saa painostaa heitä eikä tuoda esiin omaa näkemystään. Hänen tulee vain selittää osapuolille sovintoratkaisun mahdollisuus ja selvittää, onko siihen edellytyksiä, omaksumatta kuitenkaan itse aktiivista roolia (voidakseen suojata asemaansa puolueettomana kolmantena osapuolena). Mikäli sopimukseen päästään, osapuolet allekirjoittavat sovittelupöytäkirjan tuomarin edessä. Pöytäkirja on täytäntöönpanokelpoinen asiakirja, jonka nojalla riita-asia voidaan poistaa tuomioistuimen juttulistalta.
  • Siviiliprosessilain 420 §: työtuomioistuimen tuomari voi aina pyrkiä saamaan aikaan sovinnon osapuolten kesken oikeudenkäynnin aikana riippumatta siitä, kuuluuko riita-asia tahdonvaltaisen vai pakottavan oikeuden piiriin.
  • Siviiliprosessilain 447 a §: vuokrariitojen sovittelu.
  • Laki nro 320/1963: maataloutta koskevien riita-asioiden sovittelu.
  • Siviiliprosessilain 707 ja 708 §: puolisoiden asumuserokanteen käsittelyn yhteydessä tuomioistuimen presidentillä on velvollisuus yrittää sovittelua.
  • Laki nro 1766/1927: tapaoikeuden piiriin kuuluvien asioiden sovittelu.
  • Laki nro 17775/1933: vesioikeutta koskevien asioiden sovittelu.

Edellä kuvattuja sovittelumuotoja voidaan soveltaa riita-asioiden sovitteluun kaikissa edellä mainituissa tilanteissa.

Tuomioistuimen ulkopuolisen sovittelun yhteydessä asianajajan käyttö on vapaaehtoista ja kustannukset ovat vähäiset, joten oikeusapua ei myönnetä. Mahdolliset sopimukset ovat välittömästi täytäntöönpanokelpoisia.

Tuomioistuinsovittelun yhteydessä sen sijaan on käytettävä asianajajaa, ja jos osapuolelle myönnetään oikeusapua, se koskee myös sovitteluprosessia.

Sovitteluelimien on yleisesti noudatettava salassapitovelvollisuutta yksityisyydensuojaa koskevan Italian lain nojalla.

Osapuolet voivat sisällyttää keskinäiseen sopimukseensa määräyksen, jonka mukaan ristiriitatilanteissa on turvauduttava ensin sovitteluun ennen kuin asia viedään tuomioistuimen käsiteltäväksi.

Tällainen määräys ei kuitenkaan voi sulkea pois mahdollisuutta viedä asia tuomioistuimen käsiteltäväksi.

Sopimus, jolla osapuolet sopivat riitansa, sitoo niitä kumpaakin. Jos ne eivät noudata sopimusta vapaaehtoisesti, voidaan soveltaa pakkotäytäntöönpanoa.

« Vaihtoehtoiset riidanratkaisukeinot - Yleistä | Italia - Yleistä »

Sivun alkuunSivun alkuun

Uusin päivitys: 15-11-2007

 
  • Yhteisön oikeus
  • Kansainvälinen oikeus

  • Belgia
  • Bulgaria
  • Tšekki
  • Tanska
  • Saksa
  • Viro
  • Irlanti
  • Kreikka
  • Espanja
  • Ranska
  • Italia
  • Kypros
  • Latvia
  • Liettua
  • Luxemburg
  • Unkari
  • Malta
  • Alankomaat
  • Itävalta
  • Puola
  • Portugali
  • Romania
  • Slovenia
  • Slovakia
  • Suomi
  • Ruotsi
  • Yhdistynyt kuningaskunta