Euroopan komissio > EOV > Vaihtoehtoiset riidanratkaisukeinot > Saksa

Uusin päivitys: 28-12-2006
Tulostettava versio Lisää sivu kirjanmerkkeihin

Vaihtoehtoiset riidanratkaisukeinot - Saksa

EJN logo

Tämä sivu on vanhentunut. Päivityksen jälkeen sivu on saatavilla Euroopan oikeusportaalissa.


 

SISÄLLYSLUETTELO

1. Ensinnäkin, mitä eri keinoja riitojen vaihtoehtoiseksi ratkaisemiseksi on käytettävissä Saksassa? 1.
Yleistä Yleistä
Kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan väliset riidat (laajassa merkityksessä) Kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan väliset riidat (laajassa merkityksessä)
Elinkeinonharjoittajien väliset riidat Elinkeinonharjoittajien väliset riidat
Työntekijän ja työnantajan väliset riidat Työntekijän ja työnantajan väliset riidat
a) Koulutusta koskevien riitojen sovitteluelimet a)
b) Yritysorganisaatiosta annetun lain (Betriebsverfassungsgesetz, BetrVG) mukainen sovitteluelin b)
c) Työehtosopimusten määräyksiä koskevien riitojen sovittelu c)
Perhesuhteisiin liittyvät riidat Perhesuhteisiin liittyvät riidat
Pankkisiirtoja koskevan lain soveltamisesta tai maksukorttien väärinkäytöstä aiheutuvat riidat Pankkisiirtoja koskevan lain soveltamisesta tai maksukorttien väärinkäytöstä aiheutuvat riidat
Yksityishenkilöiden väliset riidat Yksityishenkilöiden väliset riidat
2. Onko vaihtoehtoisten riidanratkaisukeinojen käytöstä säädetty laissa tai onko niiden käyttö pakollista tuomioistuimen päätöksen perusteella? 2.
3. Onko tästä säädetty laissa? 3.
4. Sopimusvelvoitteiden täyttämisestä on olemassa sopimusehtoja, joissa edellytetään erimielisyyksien syntyessä turvautumista vaihtoehtoisiin riidanratkaisukeinoihin ennen riita-asian saattamista tuomioistuimen käsiteltäväksi. Sitovatko tällaiset ehdot sopimuspuolia? 4.
5. Millaisiin riita-asioihin voidaan soveltaa vaihtoehtoisia riidanratkaisukeinoja? 5.
Elinkeinonharjoittajien väliset riidat Elinkeinonharjoittajien väliset riidat
Työntekijän ja työnantajan väliset riidat Työntekijän ja työnantajan väliset riidat
Perhesuhteisiin liittyvät riidat Perhesuhteisiin liittyvät riidat
Yksityishenkilöiden väliset riidat Yksityishenkilöiden väliset riidat
Muut erityistilanteet (esimerkiksi viranomaisiin liittyvät riidat) Muut erityistilanteet (esimerkiksi viranomaisiin liittyvät riidat)
6. Jos vaihtoehtoisia riidanratkaisukeinoja käytetään, kuinka voidaan varmistaa tuomioistuinmenettelyssä saataviin takuisiin verrattava turva? Miten turvataan erityisesti asian käsittelyn luottamuksellisuus? 6.
7. Onko lainopillisen neuvonnan käyttö välttämätöntä? Mikä on asianajajan tehtävä käytettäessä vaihtoehtoisia riidanratkaisukeinoja? 7.
8. Voidaanko vaihtoehtoinen riidanratkaisumenettely suorittaa ilman asianosaisten fyysistä läsnäoloa (esimerkiksi sähköisesti)? 8.
9. Onko vaihtoehtoisten riidanratkaisukeinojen käyttö maksullista? Jos on, kuinka kustannukset jakaantuvat? Onko oikeusavun saaminen mahdollista? 9.
10. Jos tuomioistuimen ulkopuolinen riidanratkaisumenettely epäonnistuu, onko sen jälkeen vielä mahdollista saattaa asia vireille tuomioistuimessa? Vaikuttaako vaihtoehtoisen riidanratkaisumenettelyn käyttö tuomioistuinmenettelyssä sovellettaviin määräaikoihin? 10.
11. Miten pannaan täytäntöön sovintoratkaisu, jonka asianosaiset ovat saavuttaneet tuomioistuimen ulkopuolisessa riidanratkaisumenettelyssä? Mitä tapahtuu, jos kyseistä sovintoratkaisua ei panna välittömästi täytäntöön? Voidaanko tavanomaisia täytäntöönpanomenettelyjä soveltaa? Voiko asian saattaa yhä tuomioistuimen käsiteltäväksi? 11.

 

1. Ensinnäkin, mitä eri keinoja riitojen vaihtoehtoiseksi ratkaisemiseksi on käytettävissä Saksassa?

Yleistä

Välimies- tai sovintomenettely ja sovittelu ovat tavallisia vaihtoehtoisia riidanratkaisukeinoja Saksassa. Kyseisiä menettelyjä voidaan käyttää täydentämään toisiaan, mutta ne ovat toisistaan erillisiä.

Välimiesmenettely (Schiedsverfahren) on erityinen menettely, koska se ei ole osa valtion oikeusjärjestelmää vaan asianosaisten sopima menettely riidan ratkaisemiseksi. Riidan ratkaiseminen riippuu yksityishenkilöistä, joille siirretään kyseisessä tapauksessa tuomioistuimen toimivalta. Asia ratkaistaan lopullisesti välimiesmenettelyssä tuomioistuimen sijasta, jolloin menettelyssä on todettava myös ratkaisun oikeusvaikutukset.

Sovintomenettelyssä (Schlichtung) pyritään saavuttamaan sovinto asianosaisten välillä sovittelijan ehdotuksesta. Jos tämä osoittautuu mahdottomaksi, sovintomenettelyllä voi olla tärkeä merkitys asianosaisten saattamisessa jatkamaan uudelleen neuvotteluja ja tyydyttävän ratkaisun löytämisessä kunkin osapuolen kannalta.

Sovittelun (Mediation) osalta on erotettava tuomioistuimen ja asianajajan suorittama sovittelu. Hakemusasioissa noudatettavasta menettelystä annetun lain (Gesetz über die Angelegenheiten der freiwilligen Gerichtsbarkeit, FGG) 86 §:n 1 momentissa säädetään esimerkiksi jäämistöasiaa käsittelevän tuomioistuimen suorittamasta sovittelusta perillisen hakemuksen perusteella. Kyseisen lain 52 a §:ssä säädetään sovittelusta lapsen tapaamisoikeutta koskevien riitojen osalta. Riita-asioiden oikeudenkäyntilain (Zivilprozessordnung, ZPO) 278 §:n mukaan tuomioistuimen on yritettävä löytää sovintoratkaisu oikeudellisiin riitakysymyksiin tai riita-asian yksittäisiin kohtiin menettelyn kaikissa vaiheissa. Tämä on siten osa tuomioistuimen sovittelutyötä. Tällaisessa sovittelussa kolmas osapuoli yrittää saada eri näkökohdat lähemmäksi toisiaan sovinnon löytämiseksi. Puolueeton sovittelija ei siis esitä asianosaisille riita-asiaan ratkaisua, joka heidän on löydettävä itse yhteisymmärryksessä. Sovittelija auttaa asianosaisia kommunikoimaan ja neuvottelemaan keskenään sekä saavuttamaan sovinnon. Toisin kuin tuomarilla, sovittelijalla ei ole päätöksentekovaltaa, eikä hän tee suoria ehdotuksia riidan ratkaisemiseksi kuten välimies tai sovintomenettelyä johtava sovittelija.

Sivun alkuunSivun alkuun

Kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan väliset riidat (laajassa merkityksessä)

Saksassa toimii useita välimiestuomioistuimia ja sovitteluelimiä sekä sovittelupalveluja tarjoavia toimistoja, jotka pyrkivät ratkaisemaan (erityisesti kuluttajia koskevat) riidat sovinnollisesti ennen asian saattamista tuomioistuimen käsiteltäväksi. Ne ovat useimmiten ammattijärjestöjen organisoimia (kamarit, yhdistykset), jolloin ne määrittävät tehtäväalueensa toimialansa mukaisesti. Useimmissa tapauksissa niihin ottaa yhteyttä asiakas, jolla on erimielisyyksiä tavaran tai palvelun toimittajan tai myyjän kanssa. Saksan osavaltion oikeushallintoviranomaiset voivat perustaa tai hyväksyä sovittelupalveluja tarjoavan toimiston. Tuomioistuimen ulkopuolisia riidanratkaisukeinoja koskevan hakemuksen toimittaminen kyseiseen toimistoon on pakollista joissakin osavaltioissa, jos kyseessä on paikallisessa alioikeudessa (Amtsgericht) käsiteltävä omaisuusoikeudellinen riita-asia, jonka osalta riidanalainen vaade on enintään 750 euroa. Joissakin osavaltioissa välitystuomioistuimet suorittavat sovittelupalveluja tarjoavien toimistojen tehtävät; toisissa osavaltioissa tämäntyyppinen sovittelutyö on sen sijaan lakimiesyhdistysten tai notaarien tehtävänä.

Välimiestuomioistuinten ja sovitteluelinten tarjoamia palveluja voidaan kuvata seuraavalla tavalla:

  • Lähes kaikissa suurimmissa kaupungeissa välitystuomioistuimet ja sovitteluelimet ovat osa teollisuus- ja kauppakamarin tai käsityökillan (Handwerkskammer) järjestämiä palveluja. Lisäksi on olemassa moottoriajoneuvojen parissa työskentelevän ammattikunnan järjestämä sovitteluelin, joka käsittelee moottoriajoneuvojen korjauksia koskevia riitoja, ja moottoriajoneuvokauppiaiden järjestämä sovitteluelin, joka käsittelee käytettyjen autojen vioista aiheutuvia riitoja.
  • Osavaltion tasolla ovat useimmat osavaltiot organisoineet välimiestuomioistuimia ja sovitteluelimiä, jotka käsittelevät tekstiileiden ja nahan puhdistukseen liittyviä asioita sekä lääkäreiden ja arkkitehtien toimintaa koskevia kysymyksiä.
  • Yksittäisissä osavaltioissa toimii välimiestuomioistuimia ja sovitteluelimiä, jotka käsittelevät radio- tai televisiotekniikan ja autojen korinvalmistuksen parissa työskentelevien henkilöiden sekä tiettyjen käsityöläisten (puuseppien, katontekijöiden, laatoittajien ym.) työhön liittyviä kysymyksiä tai esimerkiksi kenkien ostoa koskevia valituksia.
  • Lääkäreiden ja arkkitehtien ammattikuntakillat tarjoavat sovittelupalveluja käytännössä jokaisessa osavaltiossa. Asianajajien, patenttiasiamiesten, veroneuvojien ja tilintarkastajien ammattikuntakillat ovat velvollisia tarjoamaan hakemuksesta sovittelua jäsentensä ja näiden asiakkaiden välillä.
  • Saksassa on myös vuokrasuhdeasioita käsitteleviä sovitteluelimiä, joiden toiminnasta vuokranantaja- ja vuokralaisjärjestöt vastaavat yhdessä.
  • Lisäksi kuudessa osavaltiossa toimii rakennustöitä koskevia riitoja käsittelevä sovitteluelin.
  • Lisäksi voidaan mainita yksityisten pankkien oikeusasiamiesjärjestelmä, jossa käsitellään kaikentyyppisiä rahaliikenteeseen ja pankkitoimintaan liittyviä kysymyksiä.

Jos sovitteluelin antaa suosituksia, ne eivät pääsääntöisesti sido asianosaisia. Sovitteluelin antaa kuitenkin joskus elinkeinonharjoittajia yksipuolisesti velvoittavia ratkaisuja. Menettely päättyy kuitenkin lopullisesti vasta silloin, kun osapuolet ovat saavuttaneet asiassa sovinnon.

Sivun alkuunSivun alkuun

Elinkeinonharjoittajien väliset riidat

Taloudellisten asioiden sovittelu on lisääntynyt Saksassa. Asianajajat ja elinkeinoelämän edustajat pyrkivät eri keinoin vakiinnuttamaan sovintomenettelyn ja turvaamaan sitä koskevien laatuvaatimusten täyttymisen.

Työntekijän ja työnantajan väliset riidat
a) Koulutusta koskevien riitojen sovitteluelimet

Työnantajien ja ammatillisessa koulutuksessa olevien henkilöiden välisten riitojen ratkaisemiseksi asianomaiset elimet (käsityöammattien osalta käsityökillat) voivat perustaa toimikuntia ammatillisesta koulutuksesta annetun lain mukaisesti (vrt. työtuomioistuimesta annetun lain (Arbeitsgerichtsgesetz, ArbGG) 111 §:n 2 momentti. Jos kyseinen toimikunta on perustettu, riita-asian saattaminen sen käsiteltäväksi muodostaa pakottavan prosessiedellytyksen.

Sovitteluelimen antama ratkaisu sitoo asianosaisia, jos he tunnustavat sen yhden viikon kuluessa. Toimikunnassa saavutettu sovinto tai sen antama ratkaisu, jonka asianosaiset ovat hyväksyneet, on täytäntöönpanokelpoinen. Jos asianosaiset eivät ole päässeet sovintoon tai jos he eivät ole hyväksyneet sovitteluratkaisua, he voivat nostaa kanteen kahden viikon kuluessa toimivaltaisessa työtuomioistuimessa.

b) Yritysorganisaatiosta annetun lain (Betriebsverfassungsgesetz, BetrVG) mukainen sovitteluelin

Työnantajan ja yritysneuvoston (Betriebsrat) välisten erimielisyyksien ratkaisemista voidaan hakea sovitteluelimeltä (yritysorganisaatiosta annetun lain 76 §). Kyseinen sovitteluelin toimii yrityksen sisäisenä riidanratkaisukeinona. Siihen on valittava yhtä monta työnantajaa ja yritysneuvostoa edustavaa jäsentä sekä puolueeton puheenjohtaja, jonka valitsemisesta osapuolten on oltava yksimielisiä. Jos sovitteluelimen kokoonpanosta ei päästä yksimielisyyteen, työtuomioistuin nimittää puheenjohtajan ja päättää sovitteluelimen jäsenten lukumäärään. Pysyvä sovitteluelin voidaan asettaa myös yrityskohtaisella sopimuksella.

Sivun alkuunSivun alkuun

Sovitteluelin aloittaa asian käsittelyn osapuolen hakemuksesta, jolloin sen ratkaisulla korvataan työnantajan ja yritysneuvoston välillä saavutettu yksimielisyys (76 §:n 5 momentti). Tämä koskee sovittelun osalta erityisesti muun muassa myötämääräämisoikeutta sosiaaliseen hyvinvointiin liittyvissä asioissa lain 87 §:n nojalla. Sovitteluelin antaa ratkaisunsa harkintansa mukaan ottamalla huomioon ratkaisun vaikutukset yritykseen ja asianomaisiin työntekijöihin. Kummatkin osapuolet voivat saattaa kyseisen harkintavallan käytön työtuomioistuimen tutkittavaksi kahden viikon kuluessa.

Muissa tapauksissa sovitteluelin aloittaa asian käsittelyn ainoastaan molempien osapuolten hakemuksesta (76 §:n 6 momentti). Sovitteluelimen ratkaisulla korvataan työnantajan ja yritysneuvoston välinen sovinto vain, jos molemmat osapuolet sitoutuvat ratkaisuun ennakolta tai hyväksyvät sen jälkikäteen.

Sovitteluelimen käsittelykuluista vastaa työnantaja (76 a §).

c) Työehtosopimusten määräyksiä koskevien riitojen sovittelu

Jos työehtosopimuspuolet eivät kykene saavuttamaan neuvotteluissaan sovintoratkaisua, aloitetaan usein sovittelumenettely vastakkaisten näkemysten sovittamiseksi ja työtaistelujen ehkäisemiseksi. Sovittelulla pyritään aina edistämään työehtosopimuksen tekemistä ja työrauhan säilyttämistä.

Työehtosopimuspuolet ovat useimmiten tehneet erityisiä sovittelusopimuksia, joilla on siten käytännössä huomattava merkitys. Sovitteluelimen jäsenet koostuvat yleensä riitelevien työehtosopimuspuolten edustajista ja puolueettomasta puheenjohtajasta. Jos sovittelumenettelyssä ei onnistuta laatimaan sovintoehdotusta tai jos työehtosopimuspuolet tai toinen niistä hylkää ehdotuksen, menettely päätetään. Tällöin voidaan joutua työtaisteluun.

Sivun alkuunSivun alkuun

Perhesuhteisiin liittyvät riidat

Perhesuhteisiin liittyvissä riitatilanteissa sovittelua tarjoavat säännönmukaisesti kunnalliset viranomaiset osana nuorison hyvinvointipalveluja. Kyseisestä sovittelumenettelystä säädetään sosiaaliturvaa koskevassa laissa (Sozialgesetzbuch), ja menettelyllä pyritään auttamaan asianosaisia selvittämään ongelmat itsenäisesti. Sovittelun tavoitteensa on antaa vanhemmille mahdollisuus itse ratkaista erimielisyydet yhteisymmärryksessä siten, että ratkaisu on tyydyttävä molemman osapuolen tarpeiden ja etujen kannalta.

Asianajajat tarjoavat tuomioistuimen ulkopuolisia sovittelupalveluja erityisesti perheoikeudellisissa riita-asioissa. Lisäksi lainsäädännön useissa kohdissa edellytetään, että tuomioistuin pyrkii löytämään sovinnollisen ratkaisun osapuolten välillä riita-asian oikeuskäsittelyn kussakin vaiheessa (erityisesti lasta koskevissa riita-asioissa). Lisäksi voidaan mainita esimerkkeinä tuomioistuimen ulkopuoliset riidanratkaisukeinot hakemusasioissa noudatettavasta menettelystä annetun lain 52 §:n mukaan tai sovittelumenettelyyn ryhtyminen lapsen tapaamisoikeutta koskevissa riita-asioissa kyseisen lain 52 a §:n mukaan.

Perheasioiden sovittelu on muodostunut yhä merkittävämmäksi tuomioistuimen ulkopuoliseksi menettelyksi niiden seuraamusten ratkaisemisessa, jotka aiheutuvat avioerotilanteissa tai avopuolisoiden muuttaessa erilleen. Vaikka kyseisestä menettelystä tai sovittelijan työstä ei ole säädetty laissa, perheasioiden sovittelijan koulutukselle on Saksassa kehittynyt korkeat laatuvaatimukset. Tästä voidaan esimerkkinä mainita perheasioiden sovittelutyöryhmän laatimat säännöt sovittelukoulutuksesta. Perheasioiden sovittelulla pyritään ratkaisemaan (perhesuhteisiin liittyvät) riidat aviopuolisoiden, avopuolisoiden tai entisten puolisoiden välillä asianosaisten edut huomioon ottaen. Vanhempien erotilanteessa menettelyllä pyritään löytämään sovintoratkaisu vanhempien vastuun yhteisestä toteuttamisesta eron jälkeen. Sovittelun tavoitteena on eron yhteydessä avoimeksi jääneiden riitakysymysten ratkaiseminen sekä osapuolten auttaminen havaitsemaan ja ymmärtämään riidan taustalla olevia toisen osapuolen eri näkemyksiä. Sopimus voidaan tehdä esimerkiksi elatuksesta, omaisuuden jaosta ja lapsen huoltajuudesta. Perheasioiden sovintomenettelylle luotiin olennaiset edellytykset luopumalla avioeromenettelyn yhteydessä sovelletusta syyllisyysperiaatteesta (vuonna 1977) ja hyväksymällä lasten yhteishuoltajuus (vuodesta 1982 alkaen); perheasioiden sovintomenettelyn tavoitteena on sovinto, joka perustuu kunkin osapuolen henkilökohtaiseen vastuuseen eron jälkeen.

Sivun alkuunSivun alkuun

Pankkisiirtoja koskevan lain soveltamisesta tai maksukorttien väärinkäytöstä aiheutuvat riidat
Maksukortit

Kieltokannelain (Unterlassungsklagengesetz) 14 §:n ja sovitteluelimiä koskevien menettelysäännösten mukaisesti vaihtoehtoisia riidanratkaisukeinoja voidaan käyttää pankkisiirtoja (siviililakikirjan (Bürgerliches Gesetzbuch, BGB) 675 a – 675 g §) tai maksukorttien väärinkäyttöä (676 h §:n ensimmäinen virke) koskevien erimielisyyksien ratkaisemiseksi. Sovitteluelin on perustettu Saksan keskuspankin yhteyteen. Sovittelun suorittaminen on siirretty pankkiyhdistyksille (kyseisiä yhdistyksiä ovat Bundesverband öffentlicher Banken, Bundesverband deutscher Banken, Bundesverband der Deutschen Volksbanken und Raiffeisenbanken, Sparkassen- und Giroverbände) näiden jäseninä olevien ja yhdistyksissä menettelyyn osallistuvien pankkien osalta.

Bundesverband Deutscher Banken -pankkiyhdistys on luonut jäsenpankeilleen sovittelumenettelyn pankkien ja niiden asiakkaiden yleisten erimielisyyksien ratkaisemiseksi (sovitteluelimen postiosoite on seuraava: Kundenbeschwerdestelle beim Bundesverband deutscher Banken, Postfach 04 03 07, 10062 Berlin). Jokainen pankin asiakas, joka katsoo pankin menettelyn heikentäneen perusteettomasti asemaansa, voi kääntyä sovittelumenettelystä vastaavan sovittelijan puoleen. Tämä koskee myös tapauksia, joissa kuluttaja valittaa pankin kieltäytyneen avaamasta hänelle (ainakaan luotollista) käyttötiliä.

Yksityishenkilöiden väliset riidat

Saksan osavaltiot voivat järjestää pakollisia riidanratkaisumenettelyjä siviiliprosessilain täytäntöönpanosta annetun lain (Gesetz betreffend die Einführung der Zivilprozessordnung, EGZPO) 15 a §:n kohdan mukaisesti, jos kyseessä on

Sivun alkuunSivun alkuun

  • alioikeudessa käsiteltävä omaisuusoikeudellinen riita-asia, jonka osalta riidanalaisen vaateen suuruus on enintään 750 euroa
  • tietyt naapuruussuhteita koskevat riita-asiat
  • muulla tavalla kuin joukkoviestimien kautta suoritettua kunnianloukkausta koskevat riita-asiat.

Sovittelumenettely ei ole pakollinen siviiliprosessilain täytäntöönpanosta annetun lain 15 a §:n 2 momentin mukaan, jos kyseessä on

  • tuomion muuttamiskanne, vakuutta koskeva täydentävä kanne, ulkomaisen tuomion tunnustamista koskeva kanne, vastakanne ja kanne, joka on nostettava laissa säädetyssä tai tuomioistuimen antamassa määräajassa
  • perhesuhteisiin liittyvä riita
  • asian uudelleen tutkimista koskeva menettely
  • vaatimus, jonka osalta saatavan vahvistaminen tapahtuu vekseliä tai muuta asiakirjaa koskevassa menettelyssä
  • riidattomien saatavien velkomusprosessissa käsiteltävä asia
  • täytäntöönpanotoimenpiteitä koskeva kanne.

Sovittelumenettelyyn ei voida ryhtyä myöskään silloin, kun osapuolet asuvat eri valtioissa tai kun osapuolina olevien yhtiöiden kotipaikka tai toimipaikka sijaitsevat eri valtioissa.

Osavaltiot voivat rajoittaa antamillaan säädöksillä siviiliprosessilain täytäntöönpanosta annetun lain 15 a §:n 1 momentin soveltamisalaa ja laajentaa kyseisen lain 15 a §:n 2 momentin mukaisia poikkeamisperusteita.

Vapaaehtoisesta sovittelumenettelystä voidaan tehdä vain muutamia yleisiä huomioita menettelyä koskevien sääntöjen monilukuisuuden vuoksi. Sovitteluelimeen asian saattaa säännönmukaisesti toinen asianosainen, jolloin toisen osapuolen on annettava suostumuksensa menettelyyn. Tämän jälkeen asianosaisia kuullaan suullisesti, jolloin heidän on oltava ajoittain myös henkilökohtaisesti läsnä ilman edustajan käyttömahdollisuutta. Yleisesti ottaen lainopillisen avustajan käyttö on mahdollista. Menettelyn kustannuksista vastaa lähtökohtaisesti hakija, mutta niistä voidaan sopia toisinkin menettelyn päättyessä sovintoon. Lisäksi joissakin menettelysäännöissä määrätään vastaajan velvollisuudesta korvata kustannukset, jos tämä jää pois asian käsittelystä ilman perusteltua syytä.

Sivun alkuunSivun alkuun

Sovittelija voidaan nimittää myös asianosaisten yhteisestä hakemuksesta riita-asian ratkaisemiseksi tuomioistuimen ulkopuolella. Jos sovittelumenettely voidaan päättää onnistuneesti sovintoon, asianosaiset laativat sovintoasiakirjan omalla vastuullaan.

2. Onko vaihtoehtoisten riidanratkaisukeinojen käytöstä säädetty laissa tai onko niiden käyttö pakollista tuomioistuimen päätöksen perusteella?

Saksan laissa ei aseteta riita-asian osapuolille yleistä velvollisuutta vaihtoehtoisten riidanratkaisukeinojen käytölle ennen asian saattamista tuomioistuimen käsiteltäväksi.

Siviiliprosessilain täytäntöönpanosta annetun lain 15 a §:n mukaan osavaltio voi kuitenkin edellyttää antamassaan lainsäädännössä, että alioikeudessa käsiteltävien omaisuusoikeudellisten riita-asioiden, joissa riidanalaisen vaateen suuruus on enintään 750 euroa, sekä tiettyjä naapuruussuhteita koskevien riita-asioiden ja kunnianloukkausasioiden osalta kanne voidaan nostaa tuomioistuimessa vasta sen jälkeen, kun asiassa on yritetty löytää sovintoratkaisu hyväksytyssä sovitteluelimessä. Ilman kyseistä sovitteluyritystä nostettu kanne jätettäisiin tuomioistuimessa tutkimatta. Tähän mennessä kahdeksan osavaltiota on säätänyt vaihtoehtoisten riidanratkaisukeinojen käytön pakolliseksi (Baden-Württemberg, Baijeri, Brandenburg, Hessen, Nordrhein-Westfalen, Saarland, Sachsen-Anhalt ja Schleswig-Holstein).

Ensimmäisessä oikeusasteessa suoritettavan tuomioistuinkäsittelyn osalta riita-asioiden oikeudenkäyntilain 278 §:n 2 momentissa säädetään, että riidan ratkaisemiseksi on yleensä järjestettävä sovintokäsittely ennen asian varsinaista suullista käsittelyä. Kyseistä pääsääntöä voidaan jättää soveltamatta vain silloin, jos sovintokäsittelyn ei arvioida tuottavan tulosta, koska sovintoratkaisua on jo yritetty saavuttaa vaihtoehtoisessa riidanratkaisumenettelyssä esimerkiksi siviiliprosessilain täytäntöönpanosta annetun lain 15 a §:n mukaisesti annetun osavaltion lain perusteella. Pääsäännöstä voidaan poiketa myös silloin, jos sovinnon aikaansaaminen vaikuttaa muiden syiden perusteella epätodennäköiseltä. Riita-asioiden oikeudenkäyntilain 278 §:n 2 momentin mukaisen sovintokäsittelyn sijasta tuomioistuin voi myös soveltuvissa tapauksissa ehdottaa osapuolille asian ratkaisemista vaihtoehtoisessa riidanratkaisumenettelyssä (278 §:n 5 momentin toinen virke).

Sivun alkuunSivun alkuun

3. Onko tästä säädetty laissa?

Siviiliprosessilain täytäntöönpanosta annetun lain 15 a §:ssä mukaisesta sovittelumenettelystä annetaan tarkempia säädöksiä osavaltion lainsäädännössä, jos menettely on määrätty osavaltiossa pakolliseksi.

Tuomioistuimessa suoritettavaa sovittelua koskevassa riita-asioiden oikeudenkäyntilain 278 §:n 2 momentin toisessa virkkeessä säädetään, että tuomioistuimen on keskusteltava asianosaisten kanssa asian tosiseikoista ja riitaisista seikoista. Tuomioistuin voi vapaasti ottaa huomioon kaikki asiaan vaikuttavat seikat ja esittää kaikki tarvittavat kysymykset. Asianosaisten on osallistuttava henkilökohtaisesti sovintokäsittelyyn ja kaikkiin muihin käsittelyihin, joissa sovinto yritetään saavuttaa. Tuomioistuin voi jättää soveltamatta tätä vaatimusta ainoastaan silloin, jos jonkun osapuolen henkilökohtainen osallistuminen kyseiseen käsittelyyn olisi kohtuutonta pitkän välimatkan tai muun tärkeän syyn vuoksi. Jos joku haastetuista osapuolista ei saavu käsittelyyn, tälle voidaan määrätä sakko oikeuden halventamisesta; tällaista rangaistusta ei kuitenkaan määrätä, jos kyseinen osapuoli on lähettänyt sovintokäsittelyyn edustajakseen asiamiehen, joka kykenee selvittämään asiaa koskevia tosiseikkoja ja joka on valtuutettu antamaan tarvittavia selvityksiä ja varsinkin hyväksymään sovintosopimuksen (riita-asioiden oikeudenkäyntilain 278 §:n 3 momentti sekä 141 §:n 1 momentin 2 virke ja 3 momentti).

4. Sopimusvelvoitteiden täyttämisestä on olemassa sopimusehtoja, joissa edellytetään erimielisyyksien syntyessä turvautumista vaihtoehtoisiin riidanratkaisukeinoihin ennen riita-asian saattamista tuomioistuimen käsiteltäväksi. Sitovatko tällaiset ehdot sopimuspuolia?

Tuomioistuimen ulkopuolisen riidanratkaisumenettelyn perusedellytyksenä on se, että menettelyä koskevan sopimuksen ovat tehneet riita-asian osapuolet. Kyseessä voi tällöin olla osapuolten välisen voimassa olevan sopimuksen kiinteä osa tai heidän välillään erillisenä solmittu sopimus.

Sivun alkuunSivun alkuun

Sellaisen sopimusvelvoitteen laiminlyönti, joka koskee vaihtoehtoisten riidanratkaisukeinojen käyttämistä ennen kanteen nostamista, antaa vastaajaksi haastetulle osapuolelle mahdollisuuden esittää tätä koskevan väitteen, jonka perusteella kanne voidaan jättää tutkimatta.

Jos kyseinen sopimusehto sisältyy sopimuksen yleisiin ehtoihin, se on tuomioistuimen suorittaman sopimuksen sisältötarkistelun kohteena siviililakikirjan 307 §:n perusteella. Kyseisen lainkohdan mukaan sopimusehto on pätemätön, jos sopimuspuoli on käyttänyt sitä saattaakseen toisen sopimuspuolen perusteettomasti epäedulliseen asemaan. Määräävänä periaatteena tulisi tällöin olla sen tarkasteleminen, onko menettely oikeudenmukainen ja tasapuolinen ja olisiko asianmukaisesti menettelevä sopimuspuoli vedonnut vaatimuksessaan kyseiseen ehtoon vai saattanut asian suoraan tuomioistuimen käsiteltäväksi. Lisäksi on otettava huomioon, että direktiivin 93/13/EY liitteen 1 q kohdan mukaan voidaan sellaista ehtoa pitää kohtuuttomana, jolla suljetaan pois tai rajoitetaan kuluttajan oikeutta nostaa kanne tai käyttää muita oikeuskeinoja.

5. Millaisiin riita-asioihin voidaan soveltaa vaihtoehtoisia riidanratkaisukeinoja?

Jos vaihtoehtoisten riidanratkaisukeinojen käyttö ei ole pakollinen edellytys asian saattamiseksi siviilituomioistuimeen, ne soveltuvat useiden erilaisten riita-asioiden ratkaisuvaihtoehdoksi niiden joustavuuden ja käytettävissä olevien eri muotojen vuoksi.

Elinkeinonharjoittajien väliset riidat

Erityisesti kauppaoikeuden alalla suoritettava sovittelu voi tuottaa kustannustehokkuudeltaan hyvin onnistuneen ratkaisun. Yritysten on otettava laajojen liiketoimintasuhteidensa ja strategioidensa ohessa huomioon eri osapuolten edut, ja niiden on tällöin etsittävä avoimesti niistä vaatimuksista poikkeavia sovintoratkaisuja, jotka aineellisoikeudellinen lainsäädäntö mahdollistaisi. Sovittelulla voidaan myös auttaa erimielisiä osapuolia säilyttämään suhteensa aiemmalla tasolla tai jopa vahvistamaan niitä. Sovittelumenettelyn etuna on lisäksi varmuus sen luottamuksellisuudesta, koska menettely ei ole julkista.

Sivun alkuunSivun alkuun

Kauppaoikeuden alalla suoritettava sovittelu soveltuu erityisesti oikeudellisten seikkojen, tosiseikkojen ja jopa tunneasioiden osalta vaikeiden riitojen ratkaisemiseen liikekumppaneiden välillä. Sovittelussa pyritään ratkaisemaan usein monimutkaiset riita-asiat, jotka koskevat esimerkiksi rakennushankkeita tai suurien tuotantolaitosten perustamista. Sovittelu ja sovintomenettely sopivat myös sellaisten erimielisyyksien ratkaisemiseen, jotka sisältävät vahvoja henkilökohtaisia osatekijöitä. Tällöin kyseeseen voi tulla esimerkiksi yhtiöoikeudelliset riidat tai riita-asiat, joiden osapuolilla on eri kansallisuus. Kauppaoikeuden alalla suoritettavaa sovittelua voidaan suositella käytettäväksi kaikilla liiketoiminnan aloilla, joilla liikekumppanuuden olisi jatkuttava hyvänä erimielisyyksistä huolimatta niiden ratkaisemisen jälkeenkin. Tämä koskee myös riitaisuuksia, joiden osalta tuomioistuimen päätöksen odottaminen johtaisi suuriin taloudellisiin menetyksiin viivästymisten vuoksi myös myönteisen päätöksen jälkeen.

Työntekijän ja työnantajan väliset riidat

Sovintomenettely ja muut tuomioistuimen ulkopuoliset riidanratkaisukeinot soveltuvat vain harvoin käytettäviksi niillä aloilla, joilla lainsäännökset tai työehtosopimusmenettelyä koskevat säännökset tarjoavat mahdollisuuden mukautettuun ja tulokselliseen sovitteluun. Tämä koskee erityisesti aloja, joiden osalta sovittelumenettely on säädetty pakolliseksi. Sovittelumenettelyä käytetään työoikeudellisissa riidoissa varsinkin silloin, kun kyse on yksittäisten työntekijöiden oikeuksista.

Sivun alkuunSivun alkuun

Perhesuhteisiin liittyvät riidat

Nuorten hyvinvointia edistävä sovittelu voi koostua vanhemmille annettavasta ennaltaehkäisevästä avusta, jolla mahdollistetaan heidän itsenäinen selviytymisensä kriisitilanteista. Kyseistä sovittelumenettelyä käytetäänkin erityisesti kriisiavun antamiseen perheriitojen ratkaisemiseksi ja vanhempien tukemiseen, jotta he voivat huolehtia vanhemmuutta koskevasta vastuustaan avioeronsa tai erilleen muuttamisensa jälkeen. Sovittelulla pyritään ehkäisemään asianomaisen lapsen kehityksen vaarantuminen sekä opastaman ja tukemaan lapsen huoltajina olevia vanhempia.

Perheasioiden sovittelu on muodostunut yhä tärkeämmäksi menettelyksi sovittaessa avioeron ja erilleen muuttamisen vaikutuksista, joiden osalta on ratkaistava seuraavat seikat:

  • vanhempien vastuun tai lapsen huoltajuuden uudelleen järjestäminen
  • lapsen hoitovelvollisuuksien jakaminen yhteishuoltajuuden osalta
  • elatusvelvollisuutta koskevien kysymysten ratkaiseminen
  • kotitalouksien rahallinen tukeminen
  • omaisuuden tai avioliiton aikana ansaitun varallisuuden jakaminen
  • puolisoiden yhteisenä kotina käytettyä asuntoa koskevien kysymysten järjestäminen
  • koti-irtaimiston jakaminen.

Sovittelumenettelyt ovat osoittautuneet käytännössä erityisen tuloksellisiksi lapsen huoltajuutta ja tapaamisoikeutta koskevien ongelmien ratkaisemisessa.

Yksityishenkilöiden väliset riidat

Väliarvioinneista saatujen ensimmäisten tulosten perusteella voidaan päätellä, että tuomioistuimen ulkopuoliset sovittelu- ja sovintomenettelyt voisivat vakiintua varsinkin naapuruussuhteita ja kunnianloukkausta koskevien riitojen osalta. Sovittelumenettely soveltuu usein sellaisten erimielisyyksien ratkaisemiseen, jotka koskevat pitkäkestoisia sopimussuhteita, koska tällöin osapuolten mahdollisuus ratkaista riitaisuudet itsenäisesti edistää parhaiten suhteiden jatkamista.

Sivun alkuunSivun alkuun

Muut erityistilanteet (esimerkiksi viranomaisiin liittyvät riidat)

Sovittelumenettelyjä käytetään Saksassa sellaisten riita-asioiden ratkaisemiseen, jotka koskevat julkisoikeudellisia seikkoja tai hallinnollisia toimia erityisesti ympäristöoikeuden alalla aluesuunnittelua, suunnitelmien vahvistamista ja hyväksymistä koskevien menettelyjen osalta. Sovittelumenettelyllä pyritään saavuttamaan neuvotteluratkaisu, joka edistää yhteistyötä ja joustavuutta hallinnollisissa toimissa. Useat hallintopäätökset ovat muodostuneet asiasisällöltään yhä monimutkaisemmiksi, jolloin sovittelun käyttö kyseisellä alalla on myös entistä tarkoituksenmukaisempaa. Sovittelussa voidaan ottaa huomioon useita asiaan vaikuttavia seikkoja ja moniulotteisia näkökohtia. Tämä koskee erityisesti niitä tilanteita, joissa ei ole kyse ainoastaan yksityisistä vaan myös kollektiivisista eduista. Näistä ovat esimerkkinä suunnittelua koskevat seikat.

6. Jos vaihtoehtoisia riidanratkaisukeinoja käytetään, kuinka voidaan varmistaa tuomioistuinmenettelyssä saataviin takuisiin verrattava turva? Miten turvataan erityisesti asian käsittelyn luottamuksellisuus?

Sovittelumenettelystä ei ole säädetty laissa toisin kuin esimerkiksi välimies- tai sovintomenettelystä (Güteverfahren), joita koskevat liitto- tai osavaltion antamat säädökset ja joiden osalta voidaan varmistaa tuomioistuinmenettelyssä saataviin takuisiin verrattava turva.

Menettelyn luottamuksellisuus voidaan varmistaa vain silloin, jos osapuolet laativat siitä sopimuksen. Sovittelijalla on oikeus kieltäytyä todistamasta ainoastaan silloin, jos hän kuuluu ammattiryhmään, jonka edustajalla on kyseinen oikeus kaikkien niiden seikkojen osalta, jotka hän on saanut tietoonsa ammattiaan harjoittaessa. Tämä koskee erityisesti asianajajia ja notaareja.

Sivun alkuunSivun alkuun

Niiden vaihtoehtoisten riidanratkaisukeinojen osalta, jotka koskevat pankkisiirtoja koskevan lain soveltamisesta aiheutuvien erimielisyyksien ratkaisemista, riitojenratkaisuelimissä sovellettavasta menettelystä annetussa asetuksessa (Schlichtungsstellenverfahrensordnung, SchlichtVerfVO) säädetään, että sovittelijat suorittavat tehtäviään itsenäisesti ja ilman sitovuutta ohjeisiin (2 §:n 2 momentti) ja että heillä on vaitiolovelvollisuus (2 §:n 4 momentti).

7. Onko lainopillisen neuvonnan käyttö välttämätöntä? Mikä on asianajajan tehtävä käytettäessä vaihtoehtoisia riidanratkaisukeinoja?

Lainopillisen neuvonnan käyttöä ei ole säädetty pakolliseksi sovinto- tai sovittelumenettelyn osapuolille.

Vaihtoehtoisten riidanratkaisumenettelyjen osalta sovittelijoilla ei ole Saksassa yhdenmukaista ammatillista taustaa. Sovittelijoina eivät toimi ainoastaan oikeusalan asiantuntijat, vaan sovittelijan tehtäviä voivat hoitaa myös erityisesti psykologian, kasvatuksen, liiketoiminnan ja yhteiskuntatieteiden alan edustajat. Näin ollen myös sovittelijoiden aiempi ammatillinen kokemus vaihtelee.

Osapuolet voivat vapaasti valita käytettävän riidanratkaisumenettelyn ja sovittelijan. Lainopillista neuvontaa koskevan lain säännökset on otettava huomioon silloin, jos sovittelija esimerkiksi neuvoo osapuolia oikeuskysymyksissä tai jos hän osallistuu menettelyssä saavutetun sopimuksen vahvistamiseen. Kyseisen lain mukaan lainopillisen neuvonnan antaminen ja oikeusasioiden hoitaminen kuuluu pääsääntöisesti lainopillisesta neuvonnasta vastaavien ammattiryhmien, kuten asianajajien ja notaarien, tehtäviin.

Sivun alkuunSivun alkuun

Sovittelijoina toimiviin asianajajiin sovelletaan heidän ammattinsa harjoittamista koskevan lain (Berufsordnung für Rechtsanwälte, BORA, 18 §) säännöksiä. He voivat käyttää sovittelijan nimikettä ainoastaan, jos he voivat osoittaa hallitsevansa sovittelumenettelyn periaatteet tähän tarkoitukseen soveltuvan koulutuksen perusteella (7 a §).

8. Voidaanko vaihtoehtoinen riidanratkaisumenettely suorittaa ilman asianosaisten fyysistä läsnäoloa (esimerkiksi sähköisesti)?

Saksassa on suoritettu ensimmäisiä yksityisoikeudellisia kokeiluja sovittelumenettelyn suorittamiseksi internetin välityksellä (on-line). Perinteinen sovittelumenettely perustuu osapuolten saattamiselle samaan fyysiseen neuvottelutilaan erimielisyyksien ratkaisemiseksi. Tämä tila korvataan on-line -menettelyssä internetin virtuaalimaailmalla. Osapuolet voivat neuvotella keskenään kuvaruutujen kautta pitkistä etäisyyksistä huolimatta. Yhteydenpito suoritetaan sähköpostitse tai sovittelijan hallinnoimissa virtuaalisissa neuvottelutiloissa. Kaikki osapuolet voivat kokoontua kyseisessä virtuaalitilassa, jolloin sovittelijalla on mahdollisuus keskustella yksinomaan yhden osapuolen kanssa salasanalla suojatussa tilassa muiden asianosaisten odottaessa toisessa tilassa. Valittava yhteydenpitomuoto määräytyy kunkin tapauksen ja tilanteen mukaan. On kuitenkin huomattava, että osapuolten ja sovittelijan fyysisellä poissaololla voi olla kauaskantoisia vaikutuksia sovittelumenettelyyn ja etteivät kaikki osapuolet mukaudu yhtä hyvin on-line -menettelyyn.

9. Onko vaihtoehtoisten riidanratkaisukeinojen käyttö maksullista? Jos on, kuinka kustannukset jakaantuvat? Onko oikeusavun saaminen mahdollista?

Vaihtoehtoisista riidanratkaisukeinoista aiheutuvia kustannuksia koskevan yleissäännön mukaan niistä vastaavat osapuolet.

Sivun alkuunSivun alkuun

Jos kyseessä on asiakkaiden valituksia käsittelemään perustettu yksityisen sektorin sovitteluelin, menettely on asiakkaalle pääsääntöisesti ilmaista. Tällöin hänen on suoritettava ainoastaan juoksevat kulunsa, kuten posti- tai puhelinkulut.

Nuorten hyvinvointia edistäviä sovittelu- ja tukipalveluja käyttävien vanhempien ja lasten ei tarvitse maksaa kyseisistä palveluista.

Pakollisista tuomioistuimen ulkopuolisista riidanratkaisukeinoista aiheutuvien kustannusten osalta säädetään siviiliprosessilain täytäntöönpanosta annetun lain 15 a §:n 4 momentin yleissäännöksessä, että sovitteluelimen käytöstä aiheutuvat kustannukset on katsottava osaksi myöhemmin seuraavan tuomioistuinkäsittelyn kustannuksia riita-asioiden oikeudenkäyntilain 91 §:n mukaisesti. Näin ollen jutun häviävän osapuolen on maksettava kyseiset kustannukset, jos asia käsitellään epäonnistuneen sovitteluyrityksen jälkeen tuomioistuimessa.

Oikeusapua voidaan maksaa tuomioistuimen ulkopuolisten riidanratkaisumenettelyjen yhteydessä hankituista lainopillisista neuvoista aiheutuneiden kustannusten kattamiseksi asianosaiselle, joka ei kykene itse niitä suorittamaan henkilökohtaisen tai taloudellisen tilanteensa vuoksi, jollei käytettävissä ole muuta tarkoituksenmukaista tukimahdollisuutta ja jollei kyseinen osapuoli pyri oikeuksiensa vahvistamiseen vain kiusanpäiten (neuvonta-apua koskevan lain (Beratungshilfegesetz) 1 §).

10. Jos tuomioistuimen ulkopuolinen riidanratkaisumenettely epäonnistuu, onko sen jälkeen vielä mahdollista saattaa asia vireille tuomioistuimessa? Vaikuttaako vaihtoehtoisen riidanratkaisumenettelyn käyttö tuomioistuinmenettelyssä sovellettaviin määräaikoihin?

Pakollisen sovittelumenettelyn (vrt. siviiliprosessilain täytäntöönpanosta annetun lain 15 a §) osalta menettelyn epäonnistuminen on edellytys kanteen tutkittavaksi ottamiselle. Näin ollen asia voidaan saattaa tuomioistuimen käsiteltäväksi, jos erimielisyyksiin ei löydy sovittelussa ratkaisua. Jos riita-asioiden oikeudenkäyntilain 278 §:n 5 momentin mukainen sovittelumenettely on tulokseton, siirretään asian käsittely tuomioistuimeen.

Sivun alkuunSivun alkuun

Jos kyseessä on asiakkaan valituksen ratkaiseminen tuomioistuimen ulkopuolisessa yksityisen sektorin sovitteluelimessä, osapuolet voivat saattaa asian tuomioistuimen tutkittavaksi, jos he eivät hyväksy sovitteluelimessä tehtyä ratkaisuehdotusta. Tähän mahdollisuuteen viitataan myös ehdotusta valmisteltaessa (riitojenratkaisuelimissä sovellettavasta menettelystä annetun asetuksen 5 §:n 3 momentin 1 virke).

Vapaaehtoisen sovittelumenettelyn tai sosiaalista hyvinvointia koskevien neuvonta- tai tukipalvelujen läpikäyminen ei ole edellytyksenä kanteen nostamiselle tuomioistuimessa. Kumpikaan menettely ei siis muodosta prosessiedellytystä tuomioistuinkäsittelylle, eikä määräaikavaikutuksia ole.

Yritys ratkaista riita tuomioistuimen ulkopuolisessa menettelyssä katkaisee osapuolten vaateiden vanhentumisajan kulumisen. Valtion perustamassa tai hyväksymässä sovitteluelimessä suoritetun sovinto- tai välimiesmenettelyn osalta vanhentumisajan katkeamisesta on säädetty siviililakikirjan 204 §:n 1 momentin 4 kohdassa ja muiden vaihtoehtoisten riidanratkaisukeinojen osalta 203 §:n 1 momentissa. Näin ollen osapuolten ei tarvitse saattaa tuomioistuimen ulkopuolista riidanratkaisumenettelyä päätökseen ennen vanhentumisajan päättymistä.

11. Miten pannaan täytäntöön sovintoratkaisu, jonka asianosaiset ovat saavuttaneet tuomioistuimen ulkopuolisessa riidanratkaisumenettelyssä? Mitä tapahtuu, jos kyseistä sovintoratkaisua ei panna välittömästi täytäntöön? Voidaanko tavanomaisia täytäntöönpanomenettelyjä soveltaa? Voiko asian saattaa yhä tuomioistuimen käsiteltäväksi?

Vaihtoehtoisilla riidanratkaisukeinoilla pyritään yleisesti ottaen saavuttamaan sovintoratkaisu osapuolten välisissä riitakysymyksissä. Kyseinen sovintoratkaisu laaditaan pääsääntöisesti kirjallisesti, ja se vastaa luonteeltaan osapuolten välistä sopimusta. Näin ollen ratkaisu sitoo osapuolia, jolloin toinen heistä voi panna sen laiminlyöntitapauksessa täytäntöön kanneteitse. Koska tällainen sovinto merkitsee useimmiten (ainakin vähäisten) molemminpuolisten myönnytysten tekemistä osapuolten välisiä oikeussuhteita koskevien epävarmuustekijöiden osalta tai heidän vaatimustensa toteuttamista, muodostaa se pääsääntöisesti sovintosopimuksen siviililakikirjan 779 §:ssä tarkoitetulla tavalla.

Jos riita-asian osapuoli laiminlyö sopimuksen hänelle asettaman velvoitteen, sopimuksen pakkotäytäntöönpanoon voidaan ryhtyä välittömästi ilman tuomioistuimen määräystä siinä tapauksessa, että osapuolten asianajajat ovat laatineet sovintoasiakirjan niin sanottuna asianajajasopimuksena (Anwaltsvergleich). Jos velvoitettu osapuoli tyytyy sopimuksen välittömään täytäntöönpanoon ja jos sopimus talletetaan alioikeuteen, toimivaltainen tuomioistuin voi julistaa sen täytäntöönpanokelpoiseksi osapuolen hakemuksesta (riita-asioiden oikeudenkäyntilain 796 a ja b § yhdessä 794 §:n 1 momentin 4 b kohdan kanssa). Muissa tapauksissa notaari voi laatia sovintoasiakirjan, joka voidaan panna täytäntöön, jos velvoitettu osapuoli on suostunut välittömään pakkotäytäntöönpanoon (794 §:n 1 momentin 5 kohta).

Valtion perustamassa tai hyväksymässä sovitteluelimessä siviiliprosessilain täytäntöönpanosta annetun lain 15 a §:ssä tarkoitetulla tavalla saavutettu sovintoratkaisu, kuten tuomioistuimessa saavutettu sovinto, muodostaa täytäntöönpanoperusteen (riita-asioiden oikeudenkäyntilain 794 §:n 1 momentin 1 kohta).

« Vaihtoehtoiset riidanratkaisukeinot - Yleistä | Saksa - Yleistä »

Sivun alkuunSivun alkuun

Uusin päivitys: 28-12-2006

 
  • Yhteisön oikeus
  • Kansainvälinen oikeus

  • Belgia
  • Bulgaria
  • Tšekki
  • Tanska
  • Saksa
  • Viro
  • Irlanti
  • Kreikka
  • Espanja
  • Ranska
  • Italia
  • Kypros
  • Latvia
  • Liettua
  • Luxemburg
  • Unkari
  • Malta
  • Alankomaat
  • Itävalta
  • Puola
  • Portugali
  • Romania
  • Slovenia
  • Slovakia
  • Suomi
  • Ruotsi
  • Yhdistynyt kuningaskunta