Valtiontuki: Johdanto

Maatalousalan valtiontukia koskevissa säännöissä on otettu huomioon kolme eri näkökulmaa. Ensiksikin maatalouden valtiontukisääntöjen on noudatettava kilpailupolitiikan perusperiaatteita. Toiseksi sääntöjen on oltava yhteisön soveltaman yhteisen maatalouspolitiikan ja maaseudun kehittämispolitiikan mukaiset. Kolmanneksi valtiontukisääntöjen on oltava yhteensopivat yhteisön kansainvälisten velvoitteiden, etenkin Maailman kauppajärjestön (WTO) maataloussopimuksen, kanssa.

Näistä lähtökohdista on laadittu tiettyjä oikeudellisia säännöksiä, jotka ovat voimassa vain maatalousalalla. Maatalousalalla tarkoitetaan perustamissopimuksen liitteessä I mainittujen tuotteiden tuotantoa ja kauppaa. Toisaalta jotkin yhteisön kilpailupolitiikkaa sääntelevät yleiset säännökset eivät koske maatalousalan valtiontukia. Näihin kuuluu esimerkiksi vähämerkityksistä tukea koskeva sääntö.

Tältä sivulta löytyvät tällä hetkellä voimassa olevat maatalouden valtiontukia koskevat säännökset. Sivulla on myös linkkejä muihin aiheeseen liittyviin sivustoihin ja valtiontukea koskeviin komission päätöksiin.

Valtiontuki: Taustaa

Vapaaseen ja vääristymättömään kilpailuun perustuvan järjestelmän ylläpitäminen kuuluu Euroopan yhteisön perusperiaatteisiin. Yhteisön valtiontukia koskevan politiikan tavoitteena on varmistaa vapaa kilpailu, voimavarojen tehokas jako ja yhteisön markkinoiden yhtenäisyys noudattaen samalla yhteisön kansainvälisiä sitoumuksia.

Perustamissopimuksen 33 artiklassa määritellään yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteet. Suunniteltaessa yhteistä maatalouspolitiikkaa ja sen soveltamisessa käytettäviä erityismenetelmiä on otettava huomioon maatalouselinkeinon ominaisluonne, joka johtuu maatalouden erityisestä rakenteesta sekä rakenteisiin ja luonnonolosuhteisiin liittyvistä maatalousalueiden välisistä eroista. On huomattava myös se, että tarvittavat mukautukset joudutaan toteuttamaan asteittain ja että maatalous alana liittyy läheisesti talouteen kokonaisuudessaan.

Neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005 tultua voimaan nousi esiin tarve tarkistaa, saattaa ajan tasalle ja koota yhteen säännöt, joita komissio noudattaa arvioidessaan jäsenvaltioiden ehdotuksia maatalousalan valtiontuen myöntämiseksi ja soveltaessaan perustamissopimuksen 87 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisia poikkeuksia. Vuonna 2006 monenvälisen jäsenvaltioiden kuulemisen jälkeen komissio hyväksyi uudet kattavat yhteisön suuntaviivat maatalousalan valtiontuesta, jotka tulivat voimaan 1. tammikuuta 2007.

Suuntaviivoissa asetetaan selvät rajat erityyppisille sallituille valtiontuille. Huomiota on kiinnitetty erityisesti maatalouspolitiikan viimeaikaisiin muutoksiin ja etenkin tarpeeseen parantaa maataloustuotteiden laatua sekä säilyttää luontoa ja maaseudun kulttuuriperintöä.

Uusien suuntaviivojen lähtökohtana on, että maatalousalan valtiontukien on aina oltava sopusoinnussa yhteisön soveltaman yhteisen maatalouspolitiikan ja maaseudun kehittämispolitiikan sekä yhteisön kansainvälisten velvoitteiden, etenkin Maailman kauppajärjestön (WTO) maataloussopimuksen, kanssa. Sellaiset tuet, jotka vaikuttavat yhteisten markkinajärjestelyjen mekanismeihin, kielletään, koska hyväksyessään markkinajärjestelyjen säännöt jäsenvaltiot ovat sulkeneet pois mahdollisuuden yksipuolisiin tukitoimenpiteisiin, jotka vaikuttavat yhteisön hintatukeen.

Lisäksi yhteisön tuomioistuimen vahvistamien periaatteiden mukaisesti valtiontuella on oltava todellista vaikutusta tietyn taloudellisen toiminnan tai tiettyjen alueiden kehittämiseen. Valtiontukea, jonka tarkoituksena on vain parantaa tuensaajan taloudellista tilannetta, ei voida koskaan pitää EU:n perustamissopimuksen mukaisena.

Nämä perusperiaatteet huomioon ottaen maatalousalan valtiontukien suuntaviivoissa kuvataan komission hyväksymän tuen päätyypit ja tuen myöntämisen ehdot. Ne voidaan tiivistää seuraavasti:

• Maatilojen investointituki voi yleensä olla suuruudeltaan enintään 40 % tukikelpoisista menoista (epäsuotuisilla alueilla 50 %). Korkeampi tukiosuus voidaan joskus hyväksyä sellaisten investointien osalta, joiden tavoitteena on perinnemaiseman suojelu, maatilan rakennusten uudelleen sijoittaminen yleisen edun vuoksi, ympäristön parantaminen tai karjankasvatustilojen hygieniaolosuhteiden ja eläinten hyvinvoinnin parantaminen.
• Maataloustuotteiden jalostuksen ja kaupan pitämisen alalla myönnettäviin valtiontukiin sovelletaan vastedes teollisuutta koskevia valtiontukisäännöksiä. Tuki-intensiteetti on kuitenkin yleensä suurempi kuin teollisuudessa.
• Tuki maatalouden ympäristösitoumuksiin ja muu ympäristötuki;
• Tuki epäsuotuisilla alueilla esiintyvien haittojen korvaamiseksi;
• Nuorten viljelijöiden aloitustuki;
• Tuki varhaiseläkkeelle siirtymiseen, viljelytoiminnan lopettamiseen tai tuotannon, jalostuksen ja kaupan pitämisen kapasiteetin poistamiseen;
• Tuki tuottajaryhmien perustamiseen;
• Tuki maataloustuotannolle tai maatalouden tuotantovälineille aiheutuneiden vahinkojen korvaamiseen, kun vahingot aiheutuvat odottamattomista tapahtumista kuten luonnonmullistuksista, epäsuotuisista sääoloista tai eläin- ja kasvitautien puhkeamisesta, sekä tuki viljelijöiden kannustamiseksi ottamaan vakuutuksia tällaisten riskien varalta;
• Tuki maatalouden laatutuotteiden tuotannon ja kaupan pitämisen edistämiseen, teknisen tuen antamiseen tuottajille tai eläinkantojen perimän laadun parantamiseen;
• Tuki erityisen syrjäisille alueille ja Egeanmeren saarille;
• Natura 2000 -tuet ja direktiiviin 2000/60/EY liittyvät tuet;
• Vaatimusten noudattamiseksi myönnettävä tuki;
• Tuki maataloustuotteiden mainontaan;
• Direktiivin 2003/96/EY mukaisiin valmisteverovapautuksiin liittyvä tuki (energiatuotteiden ja sähkön verotus);
• Metsätalousalan tuki.

Edellä mainittujen, suuntaviivoissa erikseen esitettyjen tukiluokkien lisäksi tukea voidaan myöntää myös yhteisön muiden asiakirjojen mukaisesti tutkimus- ja kehitystoimiin, vaikeuksissa olevien tilojen pelastamiseen ja rakenneuudistamiseen sekä työllisyyden tukemiseen.

Komissiossa yksittäisten maatalousalan valtiontukitapausten käsittelystä vastaa maatalouden pääosasto.

Maatalouden valtiontuella tarkoitetaan kaikkia sellaisia valtiontukia, veroluonteisin maksuin rahoitettavat tukitoimenpiteet mukaan luettuina, joita myönnetään maataloustuotteiden tuotantoon, jalostukseen tai kaupan pitämiseen liittyvään toimintaan.

"Maataloustuote" tarkoittaa: perustamissopimuksen liitteessä I mainittuja tuotteita, CN-koodeihin 4502, 4503 ja 4504 kuuluvia tuotteita (korkkituotteet), jalostettuja maataloustuotteita, jotka säilyvät käsittelyn jälkeen maataloustuotteina, sekä maitoa ja maitotuotteita vastaavia tuotteita tai niiden korvikkeita, lukuun ottamatta yhteisestä kalastus- ja vesiviljelytuotealan markkinajärjestelystä 17 päivänä joulukuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 104/2000 soveltamisalaan kuuluvia tuotteita.

Johdanto

Lainsäädäntö

Lomakkeet

Komission päätöksiä

Poikkeusasetus (EY) N:o 1857/2006

Uudet jäsenvaltiot: Nykyinen tuki

Valtiontukirekisteri

Tulostaulu

Katso myös:

Kilpailun pääosasto

Euroopan yhteisöjen tuomioistuin

Yhteydenotot:

S-posti:
AGRI-STATE-AIDS@ec.europa.eu
faksi:
(32-2) 296 21 51
puhelin:
(32-2) 296 57 25