Tästä osiosta voit lukea:

Uusi EU-lainsäädäntö luonnonmukaisten tuotteiden tuotannosta, valvonnasta ja merkinnöistä tuli voimaan 1. tammikuuta 2009. Eräät merkintöjä koskevat uudet määräykset astuvat kuitenkin voimaan vasta 1. heinäkuuta 2010.

Kesäkuussa Euroopan maatalousministerien neuvosto sopi uudesta neuvoston asetuksesta koskien luonnonmukaista tuotantoa ja luonnonmukaisesti tuotettujen tuotteiden merkitsemistä. Tämä uusi asetus sisältää tarkasti määriteltyjä tavoitteita, periaatteita ja luomutuotannon yleisiä sääntöjä.

Uuden lainsäädännön tavoite on määrittää uusi suunta luomuviljelyn jatkuvalle kehitykselle. Päämääränä ovat kestävät viljelytekniikat ja valikoima korkealuokkaisia tuotteita. Prosessissa tullaan jatkossa kiinnittämään vieläkin enemmän huomiota ympäristönsuojeluun, biologiseen monimuotoisuuteen ja tiukkoihin eläinten suojelustandardeihin.

Luomutuotannon tulee kunnioittaa luonnon järjestelmiä ja kiertokulkua. Kestävä tuotanto tulee toteuttaa mahdollisimman suuressa määrin biologisten ja mekaanisten tuotantoprosessien avulla, maaperään liittyvillä menetelmillä ja ilman muuntogeenisiä organismeja (GMO).

Luomuviljelyssä suositaan suljettuja kiertokulkuja, joissa käytetään sisäisiä resursseja, avointen, ulkoisia resursseja käyttävien kiertokulkujen sijaan. Ulkoiset resurssit tulisi ihanteellisesti rajoittaa luonnonmukaisiin resursseihin muilta luomutiloilta, luonnollisiin tai luonnollisesti hankittuihin materiaaleihin ja heikosti liukeneviin kivennäislannoitteisiin. Poikkeustapauksissa kemialliset, synteettiset resurssit voidaan sallia, jos sopivia vaihtoehtoja ei ole. Komission ja jäsenvaltioiden tarkan tutkinnan perusteella sallitut aineet on lueteltu komission asetuksen liitteessä.

Koska Euroopan Unioni ulottuu kaukaisesta pohjoisesta aina eteläiseen ja itäiseen Eurooppaan asti, paikallisia ilmastollisia, kulttuurisia ja rakenteellisia eroja voidaan kompensoida tiettyjen joustavuussääntöjen avulla.

Elintarvikkeet voidaan merkitä ”luomuksi” vain, jos vähintään 95 % niiden maatalousperäisistä ainesosista on luonnonmukaisia. Muissa kuin luonnonmukaisissa elintarvikkeissa olevat luomuainesosat voidaan merkitä luomuksi ainesosaluettelossa, mikäli elintarvike on tuotettu luonnonmukaisen lainsäädännön mukaisesti. Avoimuuden edistämiseksi tulee tarkastuslaitoksen tunnusnumero merkitä tuotteeseen.

Muuntogeenisten organismien (GMO) ja niistä valmistettujen tuotteiden käyttö on luomutuotannossa yhä kiellettyä. Muuntogeenisiä organismeja sisältäviä tuotteita ei saa merkitä luomutuotteiksi, paitsi jos muuntogeenisiä organismeja sisältävät ainesosat joutuivat tuotteeseen tahattomasti ja muuntogeenisten organismien osuus ainesosassa on pienempi kuin 0,9 %.

Pakattujen luomutuotteiden tuottajien tulee uuden lainsäädännön mukaan käyttää EU:n luomumerkkiä 1. heinäkuuta 2010 alkaen. Merkin käyttö kolmansista maista tulevissa luomuelintarvikkeissa on vapaaehtoista. EU:n luomumerkkiä käytettäessä on myös merkittävä maatalousperäisten ainesosien tuotantopaikka1. heinäkuuta 2010 alkaen.

Kolmansista maista tulevien luomutuotteiden jakelu on sallittu yhteismarkkinoilla vain, jos ne on tuotettu ja valvottu samojen tai vastaavien ehtojen alaisina. Tuontimenettelyä on laajennettu uudessa lainsäädännössä. Aiemmin voitiin tuoda luomutuotteita vain EU:n hyväksymistä kolmansista maista tai vain tuotteita, joiden tuotantoa jäsenvaltiot valvoivat ja jotka olivat saaneet tuontiluvan.

Tuontilupamenettelyn korvaa jatkossa uusi tuontimenettely. Euroopan komissio ja jäsenvaltiot jakavat luvat suoraan kolmansissa maissa toimiville tarkastuslaitoksille ja valvovat niitä.

Tämä uusi menettely sallii EU:n komission johtaa ja valvoa paremmin luomutuotteiden tuontia ja luomutakuiden hallintoa. Lisäksi uudessa lainsäädännössä luotiin perusta luomuvesiviljelyä ja merileviä koskevien EU-säännösten hyväksynnälle.

Uuden neuvoston asetuksen lisäksi vuonna 2008 hyväksyttiin kaksi uutta komission asetusta säätelemään luonnonmukaista tuotantoa, luomutuotteiden tuontia ja jakelua sekä merkintöjä.

Neuvoston asetus

Neuvoston asetus (EY) N:o. 834/2007, annettu 28. kesäkuuta 2007, luonnonmukaisesta tuotannosta ja luonnonmukaisesti tuotettujen tuotteiden merkinnöistä sekä asetuksen (ETY) N:o 2092/91 kumoamisesta

Tämä asetus vahvistaa sääntelykehyksen, joka koskee EU:n alueella tarjolla olevien ja myytävien luonnonmukaisten tuotteiden tuotantoa, jakelua, valvontaa ja merkintöjä kaikilla tasoilla. Se määrittää luomutuotannon jatkuvan kehityksen selkeästi määriteltyjen tavoitteiden ja periaatteiden avulla. Yleiset tuotantoa, valvontaa ja merkintöjä koskevat ohjeet vahvistettiin neuvoston asetuksella, joten ainoastaan Euroopan maatalousministerien neuvosto voi ne muuttaa. Aiempi asetus (ETY) N:o 2092/91 kumottiin samanaikaisesti.

Uusien, EU:n luomumerkin pakollista käyttöä koskevien säännösten käyttöönottoa lykättiin 1. heinäkuuta 2010 asti neuvoston asetuksen muutoksella.

Soveltamisala

Neuvoston asetus koskee seuraavia maataloustuotteita, mukaan lukien vesiviljely ja hiiva:

• Elävät tai jalostamattomat tuotteet
• Jalostetut elintarvikkeet
• Eläinten rehu
• Siemenet ja lisäysaineistot

Luonnonvaraisten kasvien ja merilevien keruu kuuluu myös tämän asetuksen soveltamisalaan.

Soveltamisalaan eivät sisälly:

• Luonnonvaraisten eläinten metsästyksestä ja kalastuksesta saatavat tuotteet.

Komission asetukset

Seuraavat komission asetukset on hyväksytty tähän mennessä:

• Komission asetus (EY) N:o 889/2008, annettu 5. syyskuuta 2008, yksityiskohtaisista säännöistä luonnonmukaisen tuotannon, merkintöjen ja valvonnan osalta, mukaan lukien sen ensimmäinen muutos luonnonmukaisen hiivan tuotantovaatimuksista Ensimmäinen muutosasetus, määrittelee uudet tuotantovaatimukset luonnonmukaisen hiivan tuotannolle.
• Komission asetus (EY) N:o 1235/2008, annettu 8. joulukuuta 2008, yksityiskohtaisista säännöistä kolmansista maista tuotavien luonnonmukaisten tuotteiden tuontijärjestelyjen osalta

Komission asetus (EY) N:o 889/2008 säätelee kasvien ja eläinten tuotantoa kaikilla tasoilla, maanviljelystä ja eläinten hoidosta luomuelintarvikkeiden jalostamiseen ja jakeluun sekä niiden valvontaan. Säädökset ovat teknisesti erittäin yksityiskohtaisia, ja kyseessä onsuurimmalta osin alkuperäisen luomuasetuksen laajennus, paitsi miltä osin neuvoston asetuksessa on toisin säädetty.

Komission asetuksessa on useita liitteitä. Näiden joukossa ovat seuraavat:

• Luomuviljelyssä sallitut tuotteet, kuten lannoitteet, maanparannusaineet ja torjunta-aineet
• Eläinsuojien ja jaloittelu-alueiden, mukaan lukien laitumien koon, vähimmäisvaatimukset luomukarjalle, eläinlajin ja kehitysvaiheen mukaisesti
• Luomuviljelyssä sallitut muut kuin luonnonmukaiset eläinrehut, rehun lisäaineet ja rehuseosten valmistuksen apuaineet
• Luomuelintarvikkeiden tuotannossa (mukaan lukien hiivan tuotanto) sallitut muut kuin luonnonmukaiset ainesosat, lisäaineet ja valmistuksen apuaineet
• Yhteisön tunnusta koskevat vaatimukset

Komissio voi täydentää näitä liitteitä ja muita komission asetuksen osia pitääkseen ne ajan tasalla jatkuvan teknisen, tieteellisen ja luomumarkkinoiden kehityksen suhteen.

Jotta helpotettaisiin uusien säännösten täytäntöönpanoa ja sisällytettäisiin vanhoja, aiemman luomulainsäädännön erivapauksia, säädettiin muutamista siirtymätoimenpiteistä.

EU:n luomuviljelyä ja luomutuotantoa koskevan lainsäädännön lisäksi luomuviljelijöiden ja -jalostajien on noudatettava myös yleisesti sovellettavia, maataloustuotantoa ja maataloustuotteiden jalostusta koskevia säädöksiä. Tämä tarkoittaa, että kaikki yleisesti sovellettavat, maataloustuotteiden tuotantoa, jalostusta, markkinointia, merkintöjä ja valvontaa säätelevät säädökset koskevat myös luomuelintarvikkeita.

Komission yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa toteuttama kolmansien maiden tavanomainen kahdenkeskinen hyväksyminen säilytetään. Tämän kautta komissio, jäsenvaltioiden tuella, valvoo luomutuotteiden tuotantoa ja tarkastuksia, joiden tulee olla samansuuntaiset luomulainsäädännön tavoitteiden ja periaatteiden kanssa, mutta joiden ei tarvitse olla täysin samat. Luettelo hyväksytyistä kolmansista maista löytyy Tuontiasetuksen liitteestä III.

Uudet tuontisäännökset varmistavat, että luomutuotteita voidaan tuoda kolmansista maista, jotka eivät vielä ole saaneet kahdenkeskistä hyväksyntää.

Tuotteilla, jotka on tuotettu ja tarkastettu täysin samoin kuin EU:ssa, tulisi jatkossa olla vapaa pääsy yhteismarkkinoille. Tällaisia tarkastuksia tekevien tarkastuslaitosten on anottava lupaa EU-komissiolta, joka yhdessä jäsenmaiden kanssa valtuuttaa ne tätä tarkoitusta varten. Komissio yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa vastaa suoraan niiden valvonnasta.

Koska tuotanto-olosuhteet kolmansissa maissa eroavat kuitenkin yleensä hyvin paljon eurooppalaisista, ei aivan samoja tuotanto- ja valvontasääntöjä ole useinkaan mahdollista soveltaa. Niinpä on myös mahdollista sallia samankaltaiset säännöt, jotka periaatteellisesti vastaavat luomulainsäädännön tavoitteita ja periaatteita.

Aiemmin jäsenmaiden piti tuontilupaprosessissa tarkistaa tämä kunkin yksittäisen tuotteen osalta. Tämä monimutkainen järjestelmä korvataan nyt yksinkertaisemmalla. Jatkossa tähän tarkoitukseen hyväksytyt tarkastuslaitokset voivat suorittaa tarkastuksen paikan päällä. EU-komission ja jäsenvaltioiden on hyväksyttävä nämä tarkastuslaitokset juuri tähän tarkoitukseen ja valvottava niitä suoraan. Komissio on julkaissut ohjeet, jotka selventävät kuinka tarkastuslaitokset voivat hakea valtuutusta, kuinka niitä valvotaan ja mitkä muut toimet ovat tarpeen luomutuotteiden tuonnissa ja niiden tarkastuksessa.

Jatkossa uudet tuontisäädökset helpottavat luomutuotteiden tuontia EU:hun, mutta edistävät samalla parempaa valvontaa ja vaikeuttavat petoksia ja huijauksia.

Vuonna 1991 Euroopan maatalousministerien neuvosto hyväksyi asetuksen (EY) N:o 2092/91 maataloustuotteiden luonnonmukaisesta tuotantotavasta ja siihen viittaavista merkinnöistä maataloustuotteissa ja elintarvikkeissa. Tämä asetus oli osa EU:n yhteisen maatalouspolitiikan uudistusta ja edusti sen prosessin lopputulosta, jossa luomuviljely sai silloisten 15 EU:n jäsenvaltion virallisen tunnustuksen.

Aluksi luomuasetus koski vain kasvituotteita. Myöhemmin lisättiin säädöksiä eläintuotteiden tuotannosta. Nämä koskivat eläinrehua, sairauksien ehkäisyä, eläinlääkinnällisiä hoitoja, eläintensuojelua, eläinten jalostusta yleisesti sekä karjanlannan käyttöä.

Muuntogeenisten organismien ja niistä tuotettujen tuotteiden käyttö rajattiin nimenomaisesti luomutuotannon ulkopuolelle. Samalla hyväksyttiin luomutuotteiden tuonti sellaisista kolmansista maista, joiden tuotantokriteerit ja tarkastusjärjestelmät voitiin tunnistaa samanlaisiksi kuin EU:n vastaavat.

Jatkuvan täydentämisen ja muutosten myötä asetuksen (EY) N:o 2092/91 säädöksistä tuli erittäin monimutkaisia ja laajoja.

Alkuperäisen EU-luomulainsäädännön tärkeys perustui sen asettamiin vähimmäisstandardeihin, jotka pätivät koko EU:ssa. Niiden myötä vahvistettiin kuluttajien luottamusta siihen, että ostaessaan luomutuotteita muista jäsenmaista he voivat olla varmoja, että nämä tuotteet täyttivät samat vähimmäisvaatimukset. Jäsenmailla ja yksityisillä organisaatioilla oli mahdollisuus soveltaa omia täydentäviä ja tiukempia standardeja.

Luomuviljelyn perusperiaate on käyttää luonnonmukaisesti maataloudessa tuotettuja siemeniä. Jäsenvaltiot ylläpitävät internet-tietokantaa helpottaakseen tällaisten siementen hankkimista. Toimittajat voivat lisätä luetteloon myytäväksi luonnonmukaisesti tuotettuja siemeniä ja siemenperunoita.

Katso lisätietoja kohdasta tietokanta(-nat).

Useat eri eurooppalaiset instituutiot osallistuvat päätöksentekoon myös luonnonmukaista viljelyä koskevien uusien säädösten osalta.

Uutta EU-lainsäädäntöä, kuten neuvoston asetusta (EY) N:o 834/2007, ehdotti komissio (maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston välityksellä), sen sääti Euroopan maatalousministerien neuvosto ja viime kädessä se hyväksyttiin, kun parlamenttia oli kuultu. Vasta tämän jälkeen se oli laillisesti hyväksytty. Internetistä löytyy lisätietoja tästä prosessista.

Komission asetusta (EY) N:o 889/2008 ehdotti komissio ja jäsenmaiden tuli kannattaa ehdotusta luonnonmukaisen maatalouden pysyvässä komiteassa. Tässä prosessissa pysyvässä komiteassa olevien jäsenmaiden edustajien tulee hyväksyä ehdotus enemmistöpäätöksellä.

Luonnonmukaista maataloutta käsittelevä pysyvä komitea koostuu jäsenmaiden edustajista. Komission edustaja toimii puheenjohtajana.

Komitea muodostettiin varmistamaan luomusektorista vastaavien viranomaisten läheinen yhteistoiminta sekä takaamaan EU:n luomulainsäädännön yhdenmukainen soveltaminen.

Komitean viimeisimpien kokousten pöytäkirjat ovat saatavilla internetissä.

Euroopan komissio työskentelee kahden muun elimen kanssa, jotka auttavat sitä luomuviljelyä koskevassa päätöksenteossa.

• ”Luomuviljelyn” neuvoa antava ryhmä
• Luomuviljelyä edistävien asiantuntijoiden ryhmä

Neuvoa antava ryhmä kokoaa yhteen edustajia erilaisista teknisistä ja taloudellisista etujärjestöistä, kutenIFOAM,BEUC,COPA/COCEGA,COFALEC ja muut. Tämä helpottaa kokemusten ja mielipiteiden vaihtoa erilaisista luomutuotantoon liittyvistä aiheista luomulainsäädännön jatkuvan kehityksen edistämiseksi.

Luomuviljelyn edistämiseksi toimiva asiantuntijaryhmä puolestaan neuvoo komissiota luomuviljelyä koskevien viestintä- ja markkinointikampanjoiden suhteen. Nämä toteutetaan osana Luonnonmukaisia elintarvikkeita ja maataloutta koskevaa eurooppalaista toimintasuunnitelmaa.

Komissio voi konsultoida neuvoa antavaa komiteaa ja asiantuntijaryhmää kaikissa tilanteissa; samaan aikaan komissio voi antaa ehdotuksensa ja pyytää, että neuvoa antavaa komiteaa tai asiantuntijaryhmää konsultoidaan niiden asiantuntemukseen liittyvissä asioissa.

Neuvoa antavan komitean tai asiantuntijaryhmän päätökset eivät ole komissiota sitovia, mutta ne otetaan vakavasti ja jäseniä tiedotetaan kaikista näihin päätöksiin liittyvistä toimista.

Nämä kaksi ryhmää ovat mukana myös seuraavissa tärkeissä toimissa:

• Läheisen yhteistyön aikaansaaminen kansainvälisten organisaatioiden, jäsenvaltioiden organisaatioiden sekä komission välillä
• Poliittisella kentällä tapahtuvan kehityksen seuraaminen
• Tiedon, kokemusten ja hyvien toimintatapojen jakamisen edistäminen

Jäsenvaltiot ja Euroopan komissio käyttävät tietopalvelua pääasiallisena työkalunaan luomutuotteisiin liittyvässä tiedonvaihdossa ja ajankohtaisen tiedon jakamisessa suurelle yleisölle.

OFIS-tietokanta sisältää:

• Jäsenvaltioiden antamat markkinointiluvat kolmansista maista tuotaville tuotteille.
• Luvat käyttää tilapäisesti tavanomaisen maatalouden keinoin tuotettuja ainesosia, joita ei voida tuottaa luonnonmukaisesti riittävässä määrin.
• Luettelo tarkastuslaitoksista tai -viranomaisista

OFISin internetsivusto löytyy täältä.

Luomumerkki

Kaikki tuotteet, joissa on EU:n luomumerkki, on tuotettu EU:n luomulainsäädännön mukaisesti. Täten ne edistävät kuluttajien luottamusta elintarvikkeiden ja juomien alkuperään ja laatuun.

EU:n luomumerkin käyttö luomutuotteissa on tällä hetkellä vapaaehtoista. Sen käyttö tulee kuitenkin pakolliseksi 1. heinäkuuta 2010. EU:n luomumerkin etuna on, että kaikkien jäsenvaltioiden kuluttajat voivat helpommin tunnistaa luomutuotteet niiden alkuperästä riippumatta.

Luomumerkki voidaan ladata eri tiedostomuodoissa.